keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Kultainen polku

                                  Kultainen polku
                                  kahisevien askelten alla
                                  Näen mutkittelevan matkan
                                  Vielä saan kulkea kauas

                                  Kompastun juureen, kiveen, sanaan
                                  Anteeksi, olin ajattelematon
                                  anteeksi aiheuttamani kyynelet

                                  Kuljen yksin
                                  kerään menneitä muistoja
                                  ihailen punaisia lehtiä
                                  kultaista kutsuvaa valoa

                                  Olen matkalla



Taikakuvat-haaste 54 on Loistava syyskuu

Vastaan haasteeseen runolla. Toivottavasti se saa teidät näkemään syksyn hehkun.




14 kommenttia:

  1. On syksy ja sen kultaista polkua kuljetaan, ehkä kompastutaan välillä mutta eteenpäin jatketaan. Näen runossasi syksyn hehkun ja kauneuden.

    Kiitos kun osallistuit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta ja vastauksestasi. Uskoinkin, että syksyn värit nousevat esiin.

      Poista
    2. Hyvin kaunis vastaus haasteeseen. Luin moneen kertaan ja ajattelin.
      Syksyn lehdet kahisevat jaloissa, kertoen muistoja kesästä ja eletystä ajasta.
      Joskus kompastumisiaan harmittelee ja joskus on myös pyydettävä anteeksi.
      Yksin on hyvä välillä kulkea. Kulkea omien ajatusten siivittämänä. Muistella. Miettiä.
      Kultaisella polulla on ilo matkata ja sen valo on kutsuva.

      Runosi on hyvin kaunis ja ajatuksia herättävä. Sieltä on helppo löytää omia ajatuksiaan. Matkaa jatketaan, jotain aina opitaan.
      Itseäni silti joudun muistuttamaan, että tärkeintä on rakkaus.
      Rakkauden sanat ja teot eivät koskaan mene hukkaan :-) Ovat kuin niitä punaisia hehkuvia lehtiä, kultaisessa valossa.
      Kiitos kauniista ja puhuttelevasta runostasi :-)

      Poista
    3. Kiitos sinulle kauniista vastauksestasi. On ilo huomata, että olet jaksanut miettiä säkeitä ja rivien välejäkin.
      Yksin on tosiaan hyvä välillä kulkea, mutta rakkaita ei voi unohtaa, he tarvitsevat meitä monella tapaa ja me tarvitsemme heitä.

      Poista
  2. Kaunista ja herkkää.Matkalla on antoisaa. Alku ja loppu kuvaavat hyvinkin matkaa, keskimmäinen elämää itseään. On hyväkin välillä kompastua, että pysähtyy, anteeksi pyytäminen on arvokasta, sitä ei kaikki osaa. Runosi on syksylle ylistys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, pysähtyminen ja kompastuminen on tärkeää, muuten mennä kooheltaa vain kaiken tärkeän ohi.
      Kiitos arvokkaasta kommentista.

      Poista
  3. Kiitos ihasttavasta runosta.Syksy soi sen kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos RaijaAnnikki, sinulla on hyvä kuulo.

      Poista
  4. ...ja matka jatkuu elämän tarjoamin eväin, kompastellen, havainnoiden, ihaillen, muuttuen, antaen, saaden, unohtaen, tuntien syksyn ja mielen syvyyden...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä näet Korppi hyvin sieltä puun latvasta tämän ihmisen kompastelun. Olen joskus kuullut huutosi ja arvannut, että nyt neuvoja tulee...

      Poista
  5. Visuaalinen runo elämän kulusta.

    VastaaPoista
  6. Se on elämää kompastuminenkin, vauhti voi hiljentyä, muttei se estä meitä ihailemasta syksyn kauneutta.
    Anteeksi anto tahi saanti palauttaa voimia, matka voi jatkua.

    Kaunis ajatuksellinen vastaus haasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelemattomat teot saavat pysähtymään - toivottavasti. Sopimisen jälkeen on hyvä jatkaa mieleistä polkua ja ihailla syksyn värikkäitä lehtiä.
      Kiitos Liplatus!

      Poista

Koska kerään sanoja, niin mielelläni lukisin sinultakin pari. Kiitos käynnistä!