maanantai 2. toukokuuta 2016

Lentoni kaari

Pilvet
pilvien aallot
Aallot
aaltojen pilvet

Koivu
sulautuu aaltoihin
kasvaa pilviin





***********************

Missä, missä se on
minun vaununi
sanoja täynnä
Se on pudonnut kyydistä,
ei vaunua viisi
Minut ohjattiin
edelliseen vaunuun
Löydänkö vieraita sanoja

Uudet sanat kiinnostavat
Vauva kertoo omalla kielellään
vanha mumisee leuka täristen
nuori puhuu kännykkään
Kaikki sanat menevät sekaisin
en saa selvää

Etsin hiljaisuutta
paenneita sanoja


***************************

Lentoni kaari näkyy taivaalla
kunnes uppoan siniseen

Tuolla kävelee ihminen
niin pieni hän on
vaikka keppiin jo nojaa

Katselen korkealta
ja ymmärrän
pieni on ihminen murheineen
turhaan askeliaan kiirehtää

Näen hetken laajemmin
palan kokonaisuutta


************************

Auringossa lepäävä järvi
Talot tunkevat lähemmäs ja lähemmäs
Paljonko järvi kestää, hyväksyy

Taloja, taloja, parvekkeita
ovia ikkunoita, verhoja
katseita, etsiviä, yksinäisiä
Toiset tahtomattaan
toiset hiljaisuutta kaipaavia
kuten minä

Päivän yksinäisyys
lepoa, rauhaa
antaa voimaa
mutta jotka vuosiksi
jäävät yksin jäävät
pelkoon, pimeyteen
haparoimaan huoliaan
sairauksineen, vanhuuteen


***************************

Jää sulaa
järven peili paljastaa
ihmisten pienet rakennelmat
metsän kaaren, nousevat
huiput ja suuren
suuren taivaankaaren

Pehmeä pilvi tulee minua kohti
leijuu valkoisilla siivillään
Mitä se tulee kertomaan

Kuka asuu tuossa
valoa hohtavassa talossa
Miksi talo noin hehkuu
valaisee ympäristönsä
juuri kuin ihminen
Sinä




(Nämä runot olen kirjoittanut hotellissa kahdeksannessa kerroksessa ympäristöä tarkkaillen ja ajatuksia poimien.)